Kiirastorstai oli todella erityinen ja poikkeuksellinen työpäivä: Eräs päätoimisen työpaikkani tiimikaveri oli nimittäin viimeistä päivää työelämässä ja
juhlimme hänen eläkkeelle jäämistään.
Hän on tehnyt osa-aikaista työviikkoa jo vuoden verran, joten olemme
saaneet jo tottua muutamaan eläkepäivään viikossa, mutta pehmeästä laskusta
huolimatta päästimme ”muumimammamme” haikein mielin siirtymään kokoaikaisesti
ansaittujen eläkepäivien viettoon. Tiimimme keski-ikä putosi samalla roimasti
alle kolmeenkymmeneen. Suurin osa meistä on ollut vielä alaikäisiä
”muumimammamme” siirryttyä työskentelemään työnantajamme palvelukseen 18 vuotta
sitten. Hektisessä perusarjessa sitä harvemmin pysähtyy miettimään, kuinka
paljon työviisautta, kokemusta ja hiljaista tietoa pitkän työuran samassa
yrityksessä tehneet henkilöt kantavatkaan mukanaan! Ainakin tämä kyseinen
henkilö on upeasti onnistunut pitämään itsensä ajan hermolla muutoksessa, ennen
kaikkea tietotekniikan suhteen – ja eihän eläkeläiset nyt niiiin vanhoja ole
;).
Tällaisen runon olen joskus löytänyt jostakin runokirjasta tai netistä. Runo sopi mielestäni mainiosti myös eläkekorttiin, vaikka tällä kertaa syy maljan kohottamiseen ei tokikaan ollut ihan tuulesta temmattu!
”Jua pari lasii kuaharii.
Venyttel tualis semmottos et pää
menee taakse ja
kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hiano näköst.
Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte. ”
- Karoliina Koskinen -
Aloitimme juhlapäivän noutamalla päivänsankarin kotoaan
limusiinitaksilla. Luonnollisesti kilistelimme lasilliset kuohuvaa
jo aamukahdeksalta! Veimme sankarin pitkään jalkahoitohemmotteluun, jonka jälkeen
kokoonnuimme koko tiimin kesken nauttimaan runsaasta brunssista. Kulinaristina
olin tilausta tehdessäni toivonut runsasta aamiaisen ja lounaan yhdistelmää
suolaisine ja makeine herkkuineen ja Ravintola Hemmer onnistuikin tehtävässään
loistavasti: Tarjolla oli erilaisia vastaleivottuja leipiä, leikkeleitä,
juustoja, kurkkua, tomaattia, rucolaa, jugurttia, myslejä, marjoja, suolaista
piirakkaa, uskomattoman hyvää herkkusieni-parmesan-munakasta, croissantteja,
suussa sulavaa kermaista lohikeittoa, ja (yllätys yllätys) pähkinä-brownieseja,
joissa niissäkin koostumus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen.
Ravintolan omistaja luotsaa myös italialaisravintola Il Bancoa ja brunssissa
olikin havaittavissa selviä italialaisvaikutteita. Brunssin ja muutamien
puheiden ja lahjojen jälkeen oli aika palata toimistolle tekemään ihan oikeita
töitä, olihan kyseessä vieläpä vuosineljänneksen viimeinen päivä. Päivänsankaria
ei tokikaan enää vaivattu työtehtävillä. Olimme sen verran kuplivissa
tunnelmissa päivän tapahtumista, että päätimme muutaman tiimikaverini kanssa
kokoontua istumaan iltaa vielä paikalliseen irkkupubiin :).
En tajunnut ottaa kuvia brunssipöydästä, vaan otin
ainoastaan tämän onnettoman kuvan ensimmäisestä lautasellisestani. Muutenkin
napsin tietenkin ihan säälittävän vähän mitään yleiskuvia, joita voisin laittaa
tänne teidän nähtäväksi. Pahoittelut!
Sain vastaavantyylisestä kampauksesta joskus kehuja
päivänsankarilta, joten häntä ajatellen taiteilin juhlapäiväksi tällaisen
kampauksen. Kuva on otettu illalla työpäivän jälkeen. Kampaus pysyi mainiosti
ihan yöhön asti. Vasen käteni ilmeisesti tärisi niin, että kaikki kampauskuvat
jäivät valitettavasti vähän epätarkoiksi.
Tässä pikaohjeet, jos innostuit kampauksesta:
- Tee ensin keskipääjakaus
- Letitä molemmille puolille mahdollisimman löysä ranskalainen letti, joka kulkee sivuilta kohti niskaa
- Kiinnitä letit ponnarilla niskaan
- Suihkauta lakkaa ponnariin ja silota hiukset yhdeksi kasaksi
- Käännä ponnari ylösalaisin löysäksi lenkiksi
- Kiinnitä pinneillä asettamalla pinnit poikittain lenkin alle, mielellään yläosaan
- Käännä lopputukka nutturan alle ja peitä samalla pampula
- Kiinnitä reunat kevyillä pinneillä tai hengettömillä
- Suihkuta reippaasti hiuslakkaa
Iloista ja kuplivaa pääsiäistä!
Täysikuu kiirastorstain yössä. |