lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kippis! Skål!


Kiirastorstai oli todella erityinen ja poikkeuksellinen työpäivä: Eräs päätoimisen työpaikkani tiimikaveri oli nimittäin viimeistä päivää työelämässä ja juhlimme hänen eläkkeelle jäämistään.  Hän on tehnyt osa-aikaista työviikkoa jo vuoden verran, joten olemme saaneet jo tottua muutamaan eläkepäivään viikossa, mutta pehmeästä laskusta huolimatta päästimme ”muumimammamme” haikein mielin siirtymään kokoaikaisesti ansaittujen eläkepäivien viettoon. Tiimimme keski-ikä putosi samalla roimasti alle kolmeenkymmeneen. Suurin osa meistä on ollut vielä alaikäisiä ”muumimammamme” siirryttyä työskentelemään työnantajamme palvelukseen 18 vuotta sitten. Hektisessä perusarjessa sitä harvemmin pysähtyy miettimään, kuinka paljon työviisautta, kokemusta ja hiljaista tietoa pitkän työuran samassa yrityksessä tehneet henkilöt kantavatkaan mukanaan! Ainakin tämä kyseinen henkilö on upeasti onnistunut pitämään itsensä ajan hermolla muutoksessa, ennen kaikkea tietotekniikan suhteen – ja eihän eläkeläiset nyt niiiin vanhoja ole ;).



Tällaisen runon olen joskus löytänyt jostakin runokirjasta tai netistä. Runo sopi mielestäni mainiosti myös eläkekorttiin, vaikka tällä kertaa syy maljan kohottamiseen ei tokikaan ollut ihan tuulesta temmattu!


”Jua pari lasii kuaharii.
Venyttel tualis semmottos et pää
menee taakse ja
kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hiano näköst.
Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte. ”

- Karoliina Koskinen -


Aloitimme juhlapäivän noutamalla päivänsankarin kotoaan limusiinitaksilla. Luonnollisesti kilistelimme lasilliset kuohuvaa jo aamukahdeksalta! Veimme sankarin pitkään jalkahoitohemmotteluun, jonka jälkeen kokoonnuimme koko tiimin kesken nauttimaan runsaasta brunssista. Kulinaristina olin tilausta tehdessäni toivonut runsasta aamiaisen ja lounaan yhdistelmää suolaisine ja makeine herkkuineen ja Ravintola Hemmer onnistuikin tehtävässään loistavasti: Tarjolla oli erilaisia vastaleivottuja leipiä, leikkeleitä, juustoja, kurkkua, tomaattia, rucolaa, jugurttia, myslejä, marjoja, suolaista piirakkaa, uskomattoman hyvää herkkusieni-parmesan-munakasta, croissantteja, suussa sulavaa kermaista lohikeittoa, ja (yllätys yllätys) pähkinä-brownieseja, joissa niissäkin koostumus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Ravintolan omistaja luotsaa myös italialaisravintola Il Bancoa ja brunssissa olikin havaittavissa selviä italialaisvaikutteita. Brunssin ja muutamien puheiden ja lahjojen jälkeen oli aika palata toimistolle tekemään ihan oikeita töitä, olihan kyseessä vieläpä vuosineljänneksen viimeinen päivä. Päivänsankaria ei tokikaan enää vaivattu työtehtävillä. Olimme sen verran kuplivissa tunnelmissa päivän tapahtumista, että päätimme muutaman tiimikaverini kanssa kokoontua istumaan iltaa vielä paikalliseen irkkupubiin :).



En tajunnut ottaa kuvia brunssipöydästä, vaan otin ainoastaan tämän onnettoman kuvan ensimmäisestä lautasellisestani. Muutenkin napsin tietenkin ihan säälittävän vähän mitään yleiskuvia, joita voisin laittaa tänne teidän nähtäväksi. Pahoittelut! 



Sain vastaavantyylisestä kampauksesta joskus kehuja päivänsankarilta, joten häntä ajatellen taiteilin juhlapäiväksi tällaisen kampauksen. Kuva on otettu illalla työpäivän jälkeen. Kampaus pysyi mainiosti ihan yöhön asti. Vasen käteni ilmeisesti tärisi niin, että kaikki kampauskuvat jäivät valitettavasti vähän epätarkoiksi.





Tässä pikaohjeet, jos innostuit kampauksesta:    
  • Tee ensin keskipääjakaus
  • Letitä molemmille puolille mahdollisimman löysä ranskalainen letti, joka kulkee sivuilta kohti niskaa
  • Kiinnitä letit ponnarilla niskaan
  • Suihkauta lakkaa ponnariin ja silota hiukset yhdeksi kasaksi
  • Käännä ponnari ylösalaisin löysäksi lenkiksi
  • Kiinnitä pinneillä asettamalla pinnit poikittain lenkin alle, mielellään yläosaan
  • Käännä lopputukka nutturan alle ja peitä samalla pampula
  • Kiinnitä reunat kevyillä pinneillä tai hengettömillä
  • Suihkuta reippaasti hiuslakkaa


Iloista ja kuplivaa pääsiäistä!

Täysikuu kiirastorstain yössä.


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Blogin identiteetti?


Minulla on tosiaan viime päivät flunssaisena maatessani ollut aikaa kahlata läpi älytön määrä erilaisia blogeja!

Kummallista, että olen päässyt tähän ikään (kevyttä 30v. kriisiä...) ennen tätä hurahdustani blogimaailmaan! Aika moni läpikoluamistani blogeista on ollut ylläriylläri treeniblogeja, tähän mennessä kaikki muuten naisten kirjoittamia. Mukavaa, että joukosta löytyy myös muutamia omanikäisiäkin kirjoittajia eivätkä kaikki ole ihan just kahdenkympin rajan ylittäneitä ;).


Postauksia lukiessani olen miettinyt aika paljon myös tätä omaa blogiani: 

Mistä tulen kirjoittamaan ja 
mikä mahdollisia lukijoitani kiinnostaa?



Silmäni aukesivat treeniblogeista: Kylläpä tästä maasta (ja kotikaupungistanikin) löytyy tosissaan treenaavaa porukkaa! Tosissaan = tavoitteellisesti, osaavasti, kurinalaisesti ja häpeilemättömästi kroppansa eteen työtä tekeviä naisia!

Miten niin nyt halutaan lihasta? FIT 4/2013

Oma liikunnallisuuteni on perustunut pääasiassa hyvään oloon ja elämäntapaan kuin järkevään ja tiedostavaan kehon muokkaamiseen. En ole aloittanut monen treeni-bloggarin tavoin kirjoittamaan elämäntaparemontista, jossa liikunta on tullut uudeksi osaksi arkea, vaan liikkuminen on ollut tärkeä harrastukseni jo ihan lapsuudesta asti.


Okei. FIT on FIT. Niin kauan kuin olen lehteä tilannut, on se sisältänyt aina vinkkejä ja ohjelmia kuntosaliharjoitteluun. FIT 4/2013

Edellämainitusta liikuntaharrastustani leimaavasta epätavoitteellisuudesta johtuen minulla on vahvasta liikunnallisesta taustastani huolimatta aivan valtavasti opittavaa tavoitteelliseen treenaamiseen ja sitä tukevaan ruokavalioon liittyen. Tämän eteen olen alkanut jo tehdä töitäkin, mutta en ole ehtinyt ja rohkaistunut kirjoittamaan siitä vielä täällä. Varsinkin ruokavaliomuutokseen tulen tarvitsemaan ehdottomasti ulkopuolista kannustusta ja motivointia!


Mutta että Me Naiset kirjoittaa nyt tällaista? Me Naiset 10.3.2013

Blogista muodostuu varmasti liikunnallinen blogi, mutta todennäköisesti kuitenkin enemmän elämäntapa- kuin treeniblogi, jos tarvetta varsinaiselle kategorioinnille ylipäätään on. Elämäntapablogi myös siksi, koska oman jaksamiseni vuoksi on tärkeää, että osaan relata ja nähdä ympärilläni muitakin asioita kuin treenaamisen tai siihen rinnastettavat kuviot. Liikunnan iloa ja hyvän ruoan tuomaa nautintoa ei koskaan saa kadottaa!


Lääkäri- ja apteekkireissulta tarttui mukaan kevätnarsissit myös omalle terassille. 

Toivottavasti onnistun ilahduttamaan ja inspiroimaan jotakuta tai ylipäätään herättämään ajatuksia myös tällä omalla blogillani! Itse ainakin sain valtavasti ispiraatiota näistä uusista blogilöydöksistä, joita varmasti tulen mielenkiinnolla seuraamaan. Tähän mennessä olen kertonut blogistani vain perheelleni ja muutamille ystävilleni. 

Milloinkohan ensimmäiset satunnaiset lukijat tai tuttavat löytävät tänne? Mistä haluaisitte lukea? Mitä mieltä olette muuten FIT-lehden kuvista?

Aurinkoista tiistaita!


Aah, raikastava suihku ja puhtaat hiukset!


Viime viikon kyläilyviikonloppuna kevätfiilis lähti ehkä kuitenkin vähän lapasesta. Kevätauringosta sokaistuneena en malttanut olla pukeutumatta uuteen kevytuntuvatakkiini ja villakaulurikin vaihtui kevyempään huiviin. Taisin unohtaa, että auringonpaisteesta huolimatta pakkaset paukkui yli kymmenessä asteessa! Tai sitten nyt kertakaikkiaan oli minun vuoroni sairastua jo kaikki työkaverit jollakin tapaa läpikäyneeseen kevätflunssaan.

Näin ihanasti aamuaurinko paistoi keittiöön toissaviikolla. Ikkunan toisella puolella kunnon paukkupakkanen!
Perjantaiaamuna heräsinkin yllättäen lievään kurkkukipuun, joka kehittyi parissa tunnissa raastavaksi yskäksi. Lauantain ja sunnuntain makasin kovassa kuumeessa. Onneksi olo alkaa nyt helpottaa ja toiveena on päästä jo keskiviikkona töihin! Pe ja ma jumppiin järjestyi onneksi helposti tuuraajat ja sattuipas sopivasti, että omat tuntini on peruttu pääsiäisen vuoksi, joten heikon olon jatkuessa saan ohjausten puolesta levätä jopa ensi viikon perjantaihin asti. Se on aina helpotus, koska toimistotyössä kyllä jaksaa heikkokuntoisempanakin, mutta jumppajutuissa pitää tietenkin olla varovaisempi. Toki toivon, ettei tässä nyt sentään parin viikon treenitaukoa ole näköpiirissä. Hikoiltua on kyllä tullut ihan monen tunnin edestä viimeisten parin päivän aikana, ettei varsinaisesti hikoilemaan vielä tekisikään mieli!

Hassua, miten sitä ihan muutamankin päivän voimattomuus saa taas näkemään asiat vähän eri perspektiivistä ja tärkeysjärjestyksessä. Ei paljon pyykkikasat ja pölykerrokset jaksa vaivata, kun on pari päivää lähinnä toivonut, että jaksaisi harjata hampaat tai kaataa mehua lasiin pyörtymättä. Mikä ihana fiilis olikaan pystyä tänään jo käymään suihkussa, pestä hiukset ja tuntea itsensä edes vähän elinvoimaisemmaksi! Ja kiitollisuuden tunne omia ystäviä ja työkavereita kohtaan on jälleen korkealla! Ehkä tässä vähän jo alkoi kodin epäjärjestyskin ärsyttämään, joten selviä tervehtymisen merkkejä on havaittavissa ;). Plussaa muuten naapureille, jotka ovat jaksaneet laittaa pääsiäiskukkaistutuksia kuisteilleen. Ilahduttavat kovasti mieltä!

Pääsiäisfiilistä. Kuva napattu netistä. 
Kiitos loistavan puhelimeni (makuuhuoneessani ei ole telkkaria, enkä muutenkaan ole tv:n katselija tai ole jaksanut tehdä yhtään ylimääräisiä siirtymiä) olen surffannut viikonlopun aikana netissä enemmän kuin oletetut terveysmääräykset sallivat ja löytänyt ties kuinka monta uutta ja kivaa treeniblogia! Inspiroivaa! Surffaus kun onnistuu kätevästi makuuasennossa. Ehdinpä ilmoittautua mukaan erään itselleni uuden ryhmäliikuntatunnin ohjaajakoulutukseenkin. Jännittävää! Harkitsin mukaan lähtemistä kyllä jonkin aikaa ja kyselin kokemuksia muilta ohjaajilta, mutta lopulta päätös syntyi kuitenkin vähän yllättäen. Kyseessä on konsepti, johon ohjelma tulee valmiiksi suunniteltuna, mikä on vähän uusi juttu minulle. Tähän asti kun olen tottunut joko suunnittelemaan tuntini täysin itse tai soveltamaan melkoisen paljon valmista kaavaa. Toisaalta odotan juuri tämän vuoksi huippulaatuisia ja monipuolisia tunteja. Toivottavasti konsepti tuntuu omalta ja tuo mukanaan ennen kaikkea paljon liikunnan iloa! (Palaan tähän myöhemmin!)

Tässä katsaus viime viikon treeneihin ennen loppuviikon pakkolepoa:

Ma
RVP 30 (oma ohjaus)
Zumba 50 (oma ohjaus)

Ti
Step 30 (oma ohjaus)
Core 30 (oma ohjaus)
1-jakoinen kuntosalitreeni kevyenä versiona 30

Ke
Luistelutreenit 45 (kevätnäytösohjelman harjoittelua, kevyttä ja haparoivaa)
Yin-jooga 60 (syvävenyttelyn kokeilutunti)

To
Zumba 50 (oma ohjaus)
Harmony 50 (oma ohjaus)

Sairastelun takia väliin jäi kahvakuula, Zumba-ideapäivä ja luistelutreenit ja vaikka mitä, mutta 
tämä oli tarkoitettu näin!

Uuden viikon piristykseksi kuunnelkaapa biisi, joka ei voi olla nostamatta suunpieliä hymyyn ja joka varmasti pääsee mukaan Zumba-tunnilleni! Mistä tämä muistuttaakaan....? 



Hyvää pääsiäisviikkoa! Muistakaa ottaa välillä iisisti!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Steppiä, corea ja jumppafilosofointia


Eräs ohjaajamme on ollut pidemmällä kaukomatkalla ja olen tuurannut viimeiset kuusi viikkoa tiistai-iltapäivien Step 30 ja Core 30 tunnit. Toki hyppään vastaisuudessakin innoissani laudalle tuuraustarpeen yllättäessä, mutta tällä erää tänään iltapäivällä vuorossa oli viimeinen tuurausvuoroni. Välillä on hauska vetää tällainen lyhyempi kokonaisuus, jolloin ei tarvitse kantaa huolta uusien ohjelmien tekemisestä, vaan muutamat kerrat voi vetää täysillä ilman huolta huomisesta ;).

Rakastan stepaerobicia! Steppi on vienyt sydämeni jo lukioaikoina, mutta viimeistään Saksassa asuessani. Ainakin silloin 2000-luvun alkupuolella (onko siitä jo niiiiin kauan) steppitunnit kuului jokaisen saksalaisen kuntokeskuksen tuntivalikoimaan ja useimmista ryhmäliikunta-aikatauluista löytyi jopa kolmea eri vaikeustasoa: aloittelija, keskiverto, edistynyt! Valitsin tietenkin aina edistyneiden tunteja, vaikka mukana pysyminen olikin melko haastavaa. Tunneilla saatettiin tehdä kokonaisia muutaman kasin kestäviä askelkuvioita, jotka jumppaajat tiesivät yhdellä nimellä. Mikä fiilis tunnilla ja sen jälkeen, kun ympärimenot, ylitykset, mambot ja reverset meni nappiin ja askeleet vei mennessään. Muistan vieläkin ohjaajan, jonka finaalibiisinä soi usein Everybody’s free to feel good! (Alla linkki erääseen YouTube-versioon.) Myönnetään, että jätin Saksan opiskeluvaihdon aikaan bileitäkin väliin – tai menin niihin myöhemmin, koska halusin ehdottomasti osallistua kaikista parhaimmalle steppitunnille, joka oli perjantai-iltaisin kahdeksalta. Pitäisi kyllä joka kerta itsekin ohjaamaan mennessä muistaa arvostaa asiakkaiden aikaa ja uhrauksia, joita he ovat tehneet tunnille päästäkseen! Enkä tarkoita mitään bileiden väliin jättämisiä, mutta on sitten kyseessä lapsenvahdin järjestäminen tai mikä vain, jokaisen tunnin pitäisi olla hyvin suunniteltu kokonaisuus ja elämys asiakkaille. Jollekin jumppa voi olla pakollinen paha, toiselle tärkeä henkireikä.



Helppous, hauskuus ja tehokkuus ovat ne trendit, jotka omasta mielestäni ovat viimeistään viimeisen reippaan viiden vuoden aikana enemmän ja enemmän hallinneet kuntokeskusten ryhmäliikuntatunteja. Kun kymmenen vuotta sitten aerobicohjaaja osasi rakentaa toimivan, loogisen askelsarjan lattialle tai steppilaudalle, on viimeisten vuosien aikana siirrytty yhä enemmän rakentamaan tunnit biisi kerrallaan. Liekö syy sitten Les Mills’n mallissa, jossa tunnit etenevät nimenomaan biisi kerrallaan? Muistan ihan ensimmäisen BodyStep-tuntini, jossa koko tunnin ajan mietin, milloin alkulämmittely loppuu ja varsinainen koreografia alkaa. Niin uusi oli tuo ajatus silloin askelsarjattomasta tunnista! Myös Zumbassa perusperiaate on sama: Varsinaista askelsarjaan perustuvaa koreografiaa ei rakenneta, vaan säkeistössä toistetaan tiettyä helppoa askelkuviota, kertosäkeessä toista jne. Minulla on aiheesta niin paljon sanottavaa, että joudun ehkä palaamaan tähän ihan oman puheenvuoron merkeissä!

Olen suunnitellut itsekin oikeastaan ihan muutaman viime vuoden aikana tuntejani enemmän biiseihin. Zumbassa näin täytyy toki ihan Zumba-formulankin mukaisesti tehdä. Ehkä olen jollakin kieroutuneella tavalla tässäkin poikkeus, mutta minun on ehdottomasti helpompi keksiä ja muistaa kokonaisia askelsarjoja kuin biiseihin tehtyjä koreoita. On ihan eri juttu rakentaa pala palalta yksi askelsarja tunnin aikana kuin muistaa kymmenen eri biisikohtaista koreografiaa! Biiseihin suunnittelu vaatii huomattavasti enemmän aikaa kuin ns. pötkömusiikkiin rakennettu tunti. Välillä käyn taistelua itseni kanssa, onko kaikki todella vaivan arvoista? Huomaavatko asiakkaat suunnitteluun käytettyä aikaa? Kumpi tyyli on lopulta parempi? Biiseihin suunnittelun etu on ainakin siinä, että kun tunti on tehty, on se ehjä ja hyvin suunniteltu kokonaisuus, joka on helppo toistaa samanlaisena toisenkin kerran. Myöskään oma vireystaso ei pääse vaikuttamaan suuresti tuntisisältöön. Ehkä asiakkaatkin tykkäävät, kun tietävät, mitä tuleman pitää. Toisaalta suunnittelutyö on aikaa vievää ja nopeita muokkauksia ja muutoksia ei ole yhtä nopea tehdä kuin pötkömusiikkiin tehdessä.

Tässä esimerkit puolen tunnin Stepistä ja Coresta, joissa käytin nyt molempia tapoja tunnin rakentamiseen. Steppi on omaan makuuni yksinkertainen, mutta tavoitteenani oli, että aloittelijat pysyvät mukana ja pienillä mausteilla myös kokeneet saavat jotain extraa. Coren tein biiseihin.

Step 30
  • Alkulämmittely ja kropan herättely treeniin (5min): Painonsiirtoja, askelviereen, grapewine, näpäytyksiä laudan takana 
  • Askelsarja laudalle (rakennetaan pitkin tuntia, ensin ilman hyppyjä ja muokattuna hypyillä)

          Block 1 (low  - high) 
          Perusaskel x 2  -  Juoksu laudalle
          Näpäytys kulmaan x 2  -  Hyppy kulmaan (toinen jalka laudalla, toinen lattialla)
          Askel polvi kulmaan x 2  -  Hypyllä
          3 polvenvetoa kulmaan  -  1 polvi, hiihtohyppy, 1 polvi

          Block 2
          1 polvi, painonsiirto päätyyn, laukka laudan yli pitkittäissuunnassa
          laukka takaisin, 1 polvi
          3 perusaskelta + 1 reverse
  • Välissä sykkeenkohotukset + jalkatreeniä: Polvenvetoja, laukka laudan yli, hyppyjä laudalle
  • Loppuun jäähdyttelyt

          Stepissä olen käyttänyt musiikkina The Best of Step 64, Workout 2 cd:tä.


Core 30
  1. Studio Killers: Ode to Bouncer / Kropan herättely treeniin tai palauttelu edellisestä, painonsiirrot, laukat, tasapaino
  2. Will.i.am feat. Britney Spears: Scream & Shout / Vuorikiipeilijä, lankku, porraspunnerrukset, vatsarutistukset seisaaltaan, hyvää huomenta, selän rullaukset
  3. Macklemore & Ryan Lewis: Thrift Shop / Kylkitaivutukset kahvakuula lisävastuksena, kuulan kierto vartalon ympäri, yhden jalan maastaveto
  4. M. Pokora: Oblivion / Istumaannousut levypaino lisävastuksena, kierrot, kulmaistunta
  5. Rihanna: Diamonds / Jalkojen ja käsien ohjennukset päinmakuulla, lankku, ”auringontervehdyksen loppuosa” pyramidi, lankku, punnerrus, selän rullaukset
  6. Bruno Mars: It Will Rain / Kylkirutistukset kylkimakuulta, kylkilankku, alavatsarutistukset ja jalkojen kierrot selinmakuulla
  7. Kelly Clarckson: A Moment Like This / Tasapaino, rullaukset, kierrot, palauttavat venytykset